**Tiivistelmä blogitekstistä:**
Meitä kaikkia askarruttaa ajoittain kysymys: mikä tekee minusta juuri minut? Miksi reagoimme eri tavoin kuin muut, vaikka taustamme, kasvatuksemme ja geenimme olisivat samankaltaiset? Nämä pohdinnat ovat kulkeneet mukana ihmiskunnan historiassa – tieteen, filosofian ja hengellisyyden poluilla.
Nykyinen tiede lähestyy persoonallisuutta ennen kaikkea biologian ja psykologian näkökulmasta. Geenit ja ympäristö – kasvatus, kulttuuri, ystävyyssuhteet – vaikuttavat siihen, millaisia piirteitä meissä ilmenee. Esimerkiksi Big Five -malli kuvaa persoonallisuuden viittä pääulottuvuutta: avoimuutta, tunnollisuutta, ekstroversiota, sovinnollisuutta ja neuroottisuutta. Kaksoistutkimusten perusteella näyttää siltä, että 40–60 % persoonallisuudestamme on perinnöllistä, loput muotoutuvat elämän varrella.
Silti, vaikka tiede pystyy mallintamaan persoonallisuuden piirteitä ja niiden kehitystä, jää ydinkysymys vaille vastausta: Mikä on persoonallisuuden alkuperä? Kuka on se ”minä”, joka tahtoo, kokee ja valitsee?
**Urantia-kirja tarjoaa tähän erilaisen, hengellisen näkökulman:** Sen mukaan persoonallisuus ei synny geeneistä tai aivojen toiminnasta, vaan on suora ja ainutkertainen lahja Jumalalta jokaiselle älylliselle olennolle. Persoonallisuus Urantia-kirjassa ei ole sama asia kuin temperamentti, älykkyys tai sosiaalinen rooli, vaan se on yksilöllinen, ei-mekaaninen ja ikuinen olemus. Persoonallisuus yhdistää mielen, kehon ja hengen yhdeksi kokonaisuudeksi ja antaa ihmiselle vapaan tahdon sekä mahdollisuuden tehdä moraalisia ja hengellisiä valintoja. Se on pysyvä ydin, joka voi jatkaa olemassaoloaan kuoleman jälkeenkin.
Nämä kaksi näkökulmaa – tiede ja henkisyys – vaikuttavat aluksi ristiriitaisilta. Tiede sanoo: persoonallisuus on geenien ja ympäristön tulos. Urantia-kirja sanoo: persoonallisuus on Jumalan lahja, joka ei ole peräisin biologiasta. Mutta ehkä totuus löytyy niiden välimaastosta.
Voimme ehkä ajatella, että geenit ja ympäristö säätelevät *persoonallisuuden ilmenemistä*, ikään kuin soittimen ominaisuudet vaikuttavat siihen, miten musiikki soi – mutta itse soittaja, eli persoonallisuuden ydin, on jotain syvempää ja ainutlaatuista. Se on se ”minä”, joka tarkkailee, valitsee ja rakastaa, ja jonka olemassaolo tuntuu usein selittämättömältäkin.
Urantia-kirjan mukaan juuri tämä hengellinen persoonallisuus on kasvumme ja kehityksemme perusta. Se antaa meille mahdollisuuden valita rakkauden, totuuden ja hyvyyden – ja jopa jatkaa matkaansa ajan tuolle puolen. Tiede ei vielä kykene selittämään persoonallisuuden koko mysteeriä, eikä ehkä koskaan täysin voikaan. Ihmisyyden syvyys, tunne-elämän monimuotoisuus ja tietoisuuden kokemus pakenevat helposti yksinkertaisia selityksiä.
Ehkä tärkeintä on hyväksyä, että olemme moniulotteisia olentoja – sekä biologiaa että henkeä, sekä kokemuksia että ikuista persoonaa. Voimme kasvaa, oppia, rakastaa ja ihmetellä elämää juuri siksi, että meissä on tämä ainutkertainen ”minä”, joka tekee elämästä erityisen. Kenties persoonallisuus on lopulta kaunis arvoitus – Jumalan lahja, jota saamme joka päivä tutkia ja jakaa toistemme kanssa.
