Elämän tarkoitusta pohtiminen on varmasti jokaiselle tuttu kysymys – ja usein vastaus tuntuu muuttuvan ja syvenevän elämänkokemuksen myötä. Urantia-kirjan näkökulmasta elämän tarkoitus ei ole yksiselitteinen, vaan rakentuu useista tasoista: kehosta, sielusta, persoonallisuudesta ja niiden yhteisestä matkasta tässä suurenmoisessa koulutarhassa, jossa elämme.
Oman polkuni Urantia-kirjan parissa on ollut täynnä etsintää ja oivalluksia, mutta myös epäilyjä ja väärinymmärryksiä. Aina kun luulin ymmärtäneeni jonkin asian, elämä toi eteeni uuden näkökulman – ja usein jouduin palaamaan perusasioiden äärelle. Virheiden myöntäminen ja uudelleen oppiminen ovatkin olleet tärkeä osa tätä henkistä kasvumatkaa. Avoimuus sille, että joskus on väärässä, on osoittautunut kypsyyden merkiksi – ja toisaalta avannut oven uusiin, syvempiin oivalluksiin.
Yksi suurimmista pohdinnoistani liittyi kysymykseen siitä, mitä todella ”minä” olen – ja mikä minusta jää jäljelle kuoleman jälkeen. Aluksi ajattelin, että persoonallisuuteni kehittyy ja muuttuu matkan varrella, mutta huomasin, että läheiset tunnistivat minut vuosienkin jälkeen juuri persoonani perusteella, ei ulkoisen olemuksen. Urantia-kirja opettaakin, että persoonallisuus on muuttumaton Jumalan lahja, joka pysyy samana, vaikka ajatukset, tunteet ja suhtautumistavat kehittyvät elämän myötä.
Keho puolestaan on Urantia-kirjan mukaan väliaikainen ”ajoneuvo”, joka mahdollistaa fyysisen, mentaalisen ja hengellisen kasvun ensimmäisessä elämänvaiheessamme. Keho mahdollistaa lisääntymisen ja ihmiskunnan jatkuvuuden, mutta sen tärkein tehtävä on tarjota meille kokemusmaailma, jossa voimme tehdä moraalisia ja hengellisiä valintoja, kasvaa viisaudessa ja palvella toisiamme. Kehon ja mielen kautta kohtaamme haasteita, jotka auttavat meitä kehittämään luonnetta ja kasvattavat sieluamme.
Sielu on puolestaan se kehittyvä osa meissä, joka syntyy moraalisten ja hengellisten päätösten kautta. Kuoleman hetkellä sielu on vielä keskeneräinen, mutta Ajatuksensuuntaaja – tuo Jumalan lahja sisimmässämme – tallettaa kaikki kokemukset, muistot ja identiteetin ytimen. Herätessämme seuraavassa vaiheessa, niin sanotuissa mansiomaailmoissa, saamme uuden morontia-kehon ja mielen, mutta koemme yhä olevamme sama persoonallisuus kuin täälläkin – tosin hengellisesti uudistuneena ja laajentuneena.
Eräs kaunis ajatus Urantia-kirjasta on, että ”mieli on laivamme, suuntaaja luotsimme ja ihmistahto kapteenimme”. Meillä on siis vapaus ja vastuu ohjata elämämme suuntaa, mutta viisaus löytyy usein siitä, että opimme luottamaan sisäiseen luotsiimme – Ajatuksensuuntaajaan – joka johdattaa meitä kohti korkeampaa ymmärrystä ja Jumalaa.
Elämän tarkoitus on näin ollen monitasoinen: fyysisesti kasvattaa uusia sukupolvia ja jättää maailma parempana kuin sen saimme; henkisesti ja hengellisesti luoda uutta, parempaa minuutta, joka jatkaa kasvuaan läpi ajallisuuden ja ikuisuuden. Jokainen hetki, valinta ja rakkaudellinen teko rakentaa tätä uutta minuuden kokonaisuutta, joka eräänä päivänä yhdistyy Jumalan kanssa. Oleellista on ymmärtää, että elämä on jatkuvaa oppimista ja itsemme kehittämistä – ja jokainen meistä on tällä matkalla, omilla askelillaan.
Jos haluat syventyä aiheeseen lisää, voit lukea koko blogin Urantiakirja.fi:ssä:
Lue koko blogi Urantiakirja.fi:ssä
